Tienviitat

Etusivu > Asiantuntijat

Matti Rautalahti, ylilääkäri, Suomen Syöpäyhdistys »

Lasse Kannas, dekaani, terveyskasvatuksen professori »

Seija Sihvola, fil.tri, Lapsi 2000 ry:n pääsihteeri »

Mirjam Kalland, pääsihteeri, Mannerheimin Lastensuojeluliitto »

Leila Lehtomäki, puheenjohtaja, Suomen Terveydenhoitajaliitto »

Jussi Huttunen, professori »

Tommi Hoikkala, tutkimusjohtaja, Nuorisotutkimusverkosto »

Georg Wrede, ohjelmajohtaja, Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma »

Matti Rautalahti, ylilääkäri, Suomen Syöpäyhdistys

Opitaan nuorilta!

Nämä tienviitat osoittavat keskeiset risteykset terveyden tekemisen reitillä. Joukkoon on valittu paljon meille kaikille tuttuja ja helposti hyväksyttäviä näkökohtia: yhteistyön voima, jokaisen arkisenkin päätöksen terveysvaikutukset, syrjäytymisen ehkäisy. Oma kokemukseni terveyden edistämisestä tukee kaikkia näitä tienviittoja. Erityisesti nuoriin ja heidän elinympäristöönsä – myös siihen virtuaaliseen – tutustuminen on tärkeää.
Meille nuorison alakulttuureihin tutustumisesta on ollut se hyöty, että olemme pystyneet vaikuttamaan tupakointia vähentävästi. Kohderyhmän tunteminen ja motivoiminen osallistumaan on ratkaisevan tärkeää onnistumisen kannalta.

Lasse Kannas, dekaani, terveyskasvatuksen professori

Nauttikaa kasvatuksesta

Kasvatuksesta nauttiminen ja lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen seuraamisesta kumpuavan mielihyvän kokeminen kodeissa jää helposti ulkoa päin tulevien kasvatushaasteiden varjoon. Kasvatus koetaan monesti vain ylhäältä alaspäin annettavana ohjauksena. Nuorten hyvinvoinnin rakentamisessa sanoja tärkeämpiä ovat kuitenkin luottamus, turvallisuuden tunne, tunnelma ja sanaton jakaminen. Hyvät äidit ja isät – nauttikaa kasvatuksesta ja siihen liittyvästä mielihyvästä! Kasvatustehtävä on etuoikeus.

Nuorten terveyden edistämisen laajoilla areenoilla on tärkeää löytää parhaat terveyden asianajajat myös kodin ulkopuolelta: ylimmät johtajat, päälliköt, rehtorit – ne, jotka tekevät päätöksiä. Asioiden laaja-alainen ymmärtäminen, avarakatseisuus ja ennakkoluulottomuus ovat keinoja moniarvoisuutta ymmärtävään ja erilaisuudenkin hyväksyvään terveysviisauteen.

Seija Sihvola, pääsihteeri, Lapsi 2000 ry

Oivaltamisen ilosta syntyy uutta

Luova hulluus ja heittäytyminen yhdistetään harvoin terveyden edistämiseen. Ne ovat kuitenkin loistavia voimavaroja. Lapsi on oivaltava ja luova luonnostaan. Miksei aikuinenkin voisi olla – rohkeasti ja ennakkoluulottomasti? Luova aikuinen näkee asioita laajasti ja heittäytyy lapsen ja nuoren maailmaan. Siirtyy samalle puolelle, antaa aikaa ja on silti turvallinen. Käytännössä se merkitsee sitä, että irrottaudumme rahan ja roinan vallasta ja keskitymme tosissamme ajan antamiseen ja yhteisiin tekemisiin. Siinä on haastetta jokaiselle aikuiselle, vanhemmalle ja isovanhemmalle.

Mirjam Kalland, pääsihteeri, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Yksin jääminen ei ole terveellistä!

Terveyttä ja hyvinvointia luodaan aivan pienestä pitäen, perheessä.
Perheiden toimeentulovaikeudet voivat rajoittaa esimerkiksi lasten
harrastusmahdollisuuksia. On lapsia, jotka jäävät täysin harrastamisen
tuoman yhteisöllisyyden ulkopuolelle.

Meidän pitää tukea taloudellisesti sitä, että kaikki voivat harrastaa
ja olla mukana. Aamu- ja iltapäivätoiminta on samasta syystä tärkeää,
sillä yksin jääminen ei ole terveellistä. Terveys lapsuusiässä tarkoittaa
myös sitä, että voi harrastaa, ja että omistaa ystävän.

Leila Lehtomäki, puheenjohtaja, Suomen Terveydenhoitajaliitto

Jokaista aikuista tarvitaan

'Olet VIP' tuntuu tienviitoista kaikkien tärkeimmältä. Vanhempien roolia ei voi koskaan liikaa korostaa lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin turvaajina.

Kasvatusvastuuta ei voi ulkoistaa. Vanhempia ei kuitenkaan saa jättää yksin. Kaikki vanhemmat tarvitsevat tukea, osa paljon, osa vähemmän.
Neuvoloiden ja koulujen terveydenhoitajilla on tärkeä tukijan ja auttajan rooli, johon pitää olla aikaa ja resursseja. Olemme tällä hetkellä huolestuneita siitä, että hyväksi koetulle ja kehutulle neuvolatyölle ei kaikissa kunnissa anneta riittäviä resursseja. Se johtaa perheiden eriarvoistumiseen.

Jussi Huttunen, professori

Vahvistetaan yhteisöllisyyttä

Lasten ja nuorten kannalta lähiympäristön yhteisöllisyyttä pitää vahvistaa. Koululla ja kavereilla on oma tärkeä osansa, mutta lähipiirin aikuisten tulisi ottaa enemmän vastuuta ja tarjota turvaa ja huolenpitoa. Muuttoliike on lisännyt juurettomuutta ja turvattomuutta. Siksi erityisesti kaupungeissa on herättävä hakemaan uusia yhteisöllisyyden muotoja.

Voisimme myös pohtia, mitä annamme tilalle, jos perinne ja turva eivät enää siirry isovanhemmilta lastenlapsille. Ylisukupolviset perinteet ja niiden siirtäminen ovat perheiden yhteenkuuluvuuden kannalta tärkeitä asioita. Isovanhempien merkitystä ei saa unohtaa.

Tommi Hoikkala, tutkimusjohtaja, Nuorisotutkimusverkosto

Saa holhota!

Terveys ei ole vain yksilön asia, vaan siihen liittyy vahvasti yhteisöllinen ulottuvuus. Lapsuudessa ja nuoruudessa erityisen tärkeä asia on aikuisten esimerkki. Sitä kautta esimerkiksi humalajuomisen kulttuuri uusiintuu sukupolvelta toiselle.

Suomalainen käsitys lapsista ja nuorista korostaa ehkä liikaakin varhaista itsenäistymistä ja pärjäämistä – pidetään hyvin positiivisena asiana, kun lapsi huolehtii itsestään. Holhoavampi perhe voisi olla joskus paikallaan. Terveyttä tuottaa se, että lapset ja nuoret saavat kokemuksen, että heistä pidetään kiinni. On myös hyvä muistaa, että kaikilla päätöksillä, joita tehdään – kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla – on aina seurauksia lapsuudelle ja nuoruudelle.

Georg Henrik Wrede, ohjelmajohtaja, Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma

Kohtaa lapset ja nuoret ja kuuntele heitä

Lapsen oikeuksien julistuksessa pyritään aikuisen ja lapsen aitoon kohtaamiseen, toisen huomioimiseen ja kunnioittamiseen. Se ei ole tekniikkaa, vaan se on eettinen valinta. Minusta työn ja perhe-elämän sovittamisessa pitää tehdä työtä sen hyväksi, että jokaisella vanhemmalla on aikaa lapsilleen. Sen lisäksi tukijärjestelmiä pitää kehittää niin, että syrjäytymistä voidaan ehkäistä ajoissa.

Meillä on edessä iso asennemuutos. Jokaisen ihmisen oma panos on tärkeä. Niiden ihmisten, joiden voimavarat riittävät, pitää edelleen olla omatoimisia. Näin vapautuu resursseja niille, jotka apua ja tukea eniten tarvitsevat. Sekin on eettinen valinta.